Oxxxymiron

Venäjällä rockmusiikki vaikutti pitävän suosituimman genren viittaa harteillaan hieman pidempään kuin esimerkiksi Suomessa tai Yhdysvalloissa. Kuitenkin viime vuosina Venäjälläkin rap on kiistatta noussut ykköspaikalle. Venäläisestä rapistä ei voida puhua mainitsematta Miron Fjodorovia, paremmin tunnettu nimellä Oxxxymiron. Häntä voidaan hyvällä syyllä pitää aiemmin käsitellyn kohutähti Morgensthernin vastakohtana. Siinä missä Morgensthernin kappaleet käsittelevät lähinnä naisia, autoja ja rahaa, pitää Oxxxymiron yllä venäläisen populaarimusiikin kirjallisia perinteitä, jopa siinä määrin että hänen tekstejään on verrattu 1800-luvun suurten runoilijoiden töihin. Samalla hän on myös uudistanut genreä tuomalla venäläiseen rappiin elementtejä muualta Euroopasta, ennen kaikkea Englannista.

Useimpiin kollegaansa verrattuna Oxxxymironin tausta on hyvin kansainvälinen. Leningradissa 1985 syntynyt nuori mies muutti perheensä mukana Saksaan yhdeksänvuotiaana, ja vietti maassa lopulta kuusi vuotta. Tältä ajalta ovat peräisin hänen ensimmäiset musiikilliset kokeilunsakin, taiteilijanimellä MC Mif.

Saksasta tie vei teini-ikäisenä Englantiin, tarkemmin sanottuna Sloughin kaupunkiin Lontoon kupeeseen. Slough tunnetaan, jos ylipäätään mistään, niin harmaudestaan ja ankeudestaan. Kenties tympeä ympäristö innoitti Fjodorovia jatkamaan musiikillista toimintaansa, tällä kertaa jo tutun artistinimen suojissa. Samalla hän kuitenkin keskittyi myös koulunkäyntiin, niin hyvällä menestyksellä että onnistui pääsemään maineikkaaseen Oxfordin yliopistoon. Hän valmistui vuonna 2008, pääaineenaan Englannin keskiaikainen kirjallisuus. Uskomatonta kyllä, keskiaikaisen kirjallisuuden asiantuntijan oli vaikea löytää paikkaansa työmarkkinoilla, ja Fjodorov päätyikin työskentelemään erilaisissa hanttihommissa muutaman vuoden ajan.

Onneksi musiikkiura alkoi ottaa tuulta alleen. Vuonna 2011 hän julkaisi debyyttialbuminsa Вечный жид ”Ikuinen juutalainen”. Nimi lienee viittaus paitsi natsien vuoden 1940 pahamaineiseen Der evige Jude-propagandafilmiin, myös hänen omaan juutalaiseen taustaansa. Albumi oli Venäjällä suuri menestys ja myös taiteellisesti uraauurtava. Ensimmäistä kertaa venäjänkielinen rap yhdistettiin grimeen, genreen, joka oli syntynyt Lontoossa 2000-luvun alussa.  Grimelle tyypillisiä piirteitä ovat 140 iskua minuutissa soivat biitit, elektroniset elementit ja matalat bassotaajuudet.

Hänen toinen albuminsa vuoden 2015 Горгород, on niin ikään moderni klassikko. Konseptialbumin kappaleet kertovat fiktiivisen kirjailijan Markin edesottamuksista. Vain kahdessa viikossa äänitetty levy on ainakin omasta mielestäni edeltäjäänsä mielenkiintoisempi. Albumi on täynnä kiehtovia viittauksia menneisyyden myytteihin ja taruihin (joista venäjän kielen taitoni puutteiden vuoksi varmasi suuri osa on mennyt ohi korvieni).

Albumi sementoi Oxxxymironin aseman Venäjän musiikkikentällä. Kaupallisesti levy oli vielä edeltäjäänsäkin suurempi ja piti hänet listoilla peräti kahden vuoden ajan. Taiteellisesta merkityksestä kertoo se, että lyriikoiden merkityksiä on analysoitu loputtomiin niin keskustelupalstoilla kuin kirjallisuudentutkijoidenkin parissa. Hiljattain ilmestynyt kolmas albumi on jatkanut menestysten sarjaa.

Albumien lisäksi Oxxxymiron tunnetaan rap-battleihin osallistumisesta. Itse asiassa kansainvälisesti hänet tunnetaan nimenomaan tästä: tätä kirjoittaessa hän on maailman striimatuin battlaaja (Toim. huom. En todellakaan tiedä kuinka ilmaista termi battle rapper suomeksi). Esimerkiksi videota hänen ja amerikkalaisen Johnnyboyn kohtaamisesta on katsottu liki 60 miljoonaa kertaa.