Gorky Park – neuvostoheviä maailmalle

Bonjovimainen glam-metal yhtye Gorky Park oli harvinainen neuvostotuote, sillä se luotiin nimenomaan länsimarkkinoita varten. Venäjää ei hyvällä tahdollakaan voi pitää suurena populaarimusiikin vientimaana, mutta Gorky Park onnistui saavuttamaan lännessä huomattavaa menestystä, vaikka taiteellisista ansioista voidaankin olla montaa mieltä.  

Brändäystä leninin maassa

Gorky Park oli läpeensä kaupallinen tuote, jonka taustalla hääri moskovalainen muusikko Stas Namin. Hänen oma yhtyeensä, omaperäisesti nimetty Stas Namin Group, pääsi vierailemaan Yhdysvalloissa vuonna 1986. Matkan innoittamana Namin halusi luoda amerikkalaistyylisen yhtyeen, joka voisi lyödä läpi Amerikan mantereella.  Hän aloitti sopivan kokoonpanon etsimisen alkuvuodesta 1987 valiten tarkan harkinnan jälkeen yhtyeen jäseniksi kokeineita venäläisrokkareita. Laulajaksi tuli Nikolai Noskov, kitaristiksi Alexei Belov, rumpaliksi Alexander Llov, rytmikitaristiksi Jan Janenkov ja basistiksi Aleksander Minkov, jotka kaikki olivat soittaneet menestyneissä neuvostobändeissä.

Namin myös suunnitteli huolellisesti yhtyeen imagon, jonka tuli edustaa glam-metallia, aikansa muodikkainta genreä. Namin halusi yhtyeen hyödyntävän avoimesti kotimaataan markkinoinnissa, sillä Yhdysvalloissa neuvostoliittolaiset ilmiöt herättivät usein kiinnostusta, kiitos vuosikymmeniä jatkuneen kylmän sodan. Jopa yhteen nimi, Gorky Park, oli tarkoin harkittu, sillä samanniminen kirja ja elokuva olivat olleet muutamaa vuotta aiemmin hyvin suosittuja Yhdysvalloissa.

Tämänkaltainen suunnitelmallisuus ja avoin kaupallisuus olivat sosialistisessa Neuvostoliitossa jotain täysin poikkeuksellista. Tuskinpa kukaan muu olisi pystynyt vastaavaan projektiin kuin Namin. Hän oli äärimmäisen taitava organisaattori, joka omalla muusikon urallaan oli tottunut luovimaan Neuvostoliiton ankaran kulttuuripolitiikan syövereissä. Haittaa ei ollut myöskään hänen vaikuttavasta sukupuustaan. Naminin isoisä Anastas Mikojan oli ollut vaikutusvaltainen ministeri, joka hämmästyttävästi onnistui pysyttelemään vallan huipulla (ja ylipäänsä hengissä) Leninin kaudesta aina Brezhneviin asti. Neuvostoliitossa suhteet olivat kaikki kaikessa, ja Naminin taustan vuoksi asiat, jotka muille olivat jyrkästi kiellettyjä, olivat hänelle mahdollisia.

Esiinmarssi

Markkinamiehen elkeet taitanut Namin esitteli uuden yhtyeen näyttävästi Leningradissa huhtikuussa 1988. Hän oli onnistunut järjestämään yhtyeelle yhteiskonsertin Scorpionsin kanssa, ja esiintyminen yhdessä menestyneiden saksalaistähtien kanssa nosti Gorky Parkin kertaheitolla otsikoihin lännessä.

Namin oli erittäin taitava hankkimaan länsimaisia kontakteja, jotka olivatkin ensiarvoisen tärkeitä länteen pyrkiville neuvostomuusikoille. Hän tunsi muun muassa Bon Jovin jäsenet, joiden avulla hän onnistui saamaan Gorky Parkille levytyssopimuksen suuren Mercury levy-yhtiön kanssa. Keväällä 1989 Gorky Park matkasikin jo Vancouveriin äänittämään kappaleita tulevalle albumilleen menestyneen tuottaja Bruce Fairnbarnin johdolla.

Vielä ennen albumin julkaisua yhtye sai suurta näkyvyyttä oltuaan osa elokuussa 1989 järjestettyä Moskovan Rauhanfestivaalia, jolla esiintyivät muun muassa Ozzy Osbourne, Scorpions, Bon Jovi, Mötley Crüe, ja Skid Row. Yhdysvalloissa festivaali sai osakseen suurta huomioita, sillä sen nähtiin symboloivan kylmän sodan loppua. Festivaalin ansiosta myös Gorky Park sai palstatilaa lehdistössä ja tätä kylmän sodan loppuun liittynyttä innostunutta ilmapiiriä Gorky Park osasi myöhemminkin hyödyntää taitavasti.

Bang!

Glasnostin, perestroikan ja kylmän sodan lientymisen myötä Neuvostoliitto sai osakseen aiempaa positiivisempaa julkisuutta lännessä ja venäläisistä/neuvostoliittolaisista ilmiöistä tuli hetkeksi jopa muodikkaita. Gorky Park hyödynsi tätä siekailematta. Yhtyeen debyyttialbumin kannessa näkyvä GP-logo muodostui sirpistä ja vasarasta, ja kannen punakeltainen värimaailma mukaili Neuvostoliiton lippua. Nähtiinpä kannessa kyrillisiä kirjaimiakin. Neuvostokliseitä hyödynnettiin runsaasti myös yhtyeen musiikkivideoilla.

Gorky Park hyödynsi ajan henkeä myös kappaleissaan, jotka musikaalisesti olivat listaystävällistä hard rockia. Albumi sisälsi paljon viittauksia venäläisyyteen, samoin ajan henkeen sopivia yhteiskunnallisia kannanottoja.  Esimerkiksi albumin ensisingle yhdisti hieman kornisti englantia ja venäjää:

Bang, say da da da da

Tell me yes and let’s feed the fire

Bang bang, say da da da

Nothin’ less, I want to hear a yes

Bang, say da da da da

Tell me yes and let’s feed the fire

Bang bang, say da da da

Tell me yes

Bon Jovin jäsenten kanssa kirjoitettu kappale Peace in Our Time puolestaan otti maailmaa syleilevillä lyriikoillaan kantaa rauhan puolesta:

Peace in our time, peace in our mind

Everybody’s got their cross to bear

Tell me, where do we go from here

I need some peace in my mind

We need some peace in our time


Lisäksi Who-cover My Generationissa soitettiin osa Sergei Prokofjevin kappaleesta ”Vstavaite ljudi Russkie” ja kertosäe esitettiin alkuperäisen muodon ”my generation” lisäksi myös venäjäksi muodossa ”moja pokolenija”.

Lehdistölle antamissaan lausunnoissa yhtye hehkutti glasnostia ja perestroikaa, samoin kuin kylmän sodan päättymisen jälkeen koittavaa Yhdysvaltojen ja Venäjän onnellista yhteiseloa. Lausunnot menivät amerikkalaisessa lehdistössä kuumille kiville. Kriitikot sen sijaan eivät yhtyeestä innostuneet, vaan Gorky Parkia pidettiin milloin kopiona Bon Jovista milloin Mötley Cruesta.

Yleisöön Gorky Park kuitenkin upposi. Single Bang nousi Billboardin Mainstream Rock-listalla sijalle 41, ja toinen single Try To Find Me top 100-listalla sijalle 81. Albumi kokonaisuudessaan käväisi Billboardin top 200-listalla parhaimmillaan sijalla 80. Vaikka yhtye ei listojen kärkisijoille yltänytkään, oli menestys poikkeuksellisen hyvä venäläiselle yhtyeelle. Gorky Parkin menestyksen pystyi ylittämään vasta pop-duo t.A.T.u 2000-luvun alussa.

Aika ajaa ohi

Menestyksen myötä yhtyeen suunnitelmissa siinsi uuden albumin äänittäminen. Pian kuitenkin kävi selväksi, että ajan hengen tuoma etu alkoi huveta. Kaikki kääntyikin nopeasti kohti alamäkeä ja kesään 1990 mennessä Gorky Park oli kadonnut yhdysvaltalaisesta mediasta lähes täysin. Taustalla oli runsaasti epäonnea, sillä bändin manageritoimisto hajosi alkuvuodesta 1990, samaan aikaan kun Mercurylla oli käynnissä henkilöstövaihdoksia. Yhtiön uusi johtoporras ei enää halunnut jatkaa yhteistyötä Gorky Parkin kanssa. Samoihin aikoihin ajoittui myös teiden erkaminen Stas Naminin kanssa. Kaiken huipuksi yhtye jäi vielä ilman laulajaa, Noskovin palatessa takaisin Venäjälle. Hänen tilalleen laulajaksi tuli basisti Minkov.

Takaiskuista huolimatta Gorky Park äänitti toisenkin Yhdysvaltojen markkinoille suunnatun albumin. Musiikillisesti edeltäjänsä kaltainen Moscow Calling julkaistiin vuonna 1992, mikä jäi mediassa täysin huomaamatta. Toinen albumin ei enää listoille noussut, ja lopulta viiden Yhdysvalloissa vietetyn vuoden jälkeen Gorky Park palasi takaisin Venäjälle vuonna 1994.  

Gorky Parkin suosion lasku selittyy osin poliittisen ilmapiirin muutoksella, sillä neuvostokliseiden myyntiarvo hupeni 1990-luvun alussa nopeaa tahtia. Myös musiikkimaailma oli muutamassa vuodessa kokenut suuren mullistuksen, ja Gorky Parkin, Bon Jovin ja Mötley Crüen kaltaiset yhtyeet muuttuivat nopeasti epämuodikkaiksi, samalla kun Nirvanan, Soundgardenin ja Pearl Jamin kaltaiset grungeyhtyeet nousivat suureen suosioon. Gorky Park on kuitenkin Venäjällä yhä varsin suosittu, eikä yhtyeen menestys lännessä ole unohtunut. Viimeisen kahden vuosikymmenen ajan yhtye on keikkaillut harvakseltaan esiintyen muun muassa Sotšin olympialaisten loppuseremoniassa.

Gorky Park esiintymässä vuonna 2006

Lue lisää:

Everley, Dave. Gorky Park. Classic Rock 26.6.2018 https://www.pressreader.com/uk/classic-rock/20180626/281500751968304

Austerlitz, Saul.Moscow Music Peace Festival: How Glam Metal Helped End the Cold War. The Rolling Stones 22.9.2017 https://www.rollingstone.com/feature/moscow-music-peace-festival-how-glam-metal-helped-end-the-cold-war-201218/

Okko, Antti 2020: Punainen Aalto – venäläisrokkarit Yhdysvalloissa 1986–1991. Pro Gradu Jyväskylän yliopisto https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/69352?show=full&locale-attribute=fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s