Viktor Tsoi – venäläinen legenda

Jos Boris Grebenshikovin Akvarium on venäläisen rockin suurin, oli Viktor Tsoin Kino ehdottomasti kaunein. Yhtyeen klassikkokappaleet nauttivat yhä suurta suosiota Venäjällä siitäkin huolimatta, että yhtyeen tarina päättyi traagisesti jo kolme vuosikymmentä sitten. Kino henkilöityy vahvasti karismaattiseen keulahahmoonsa, venäjänkorealaiseen Viktor Tsoihin, Tsoi syntyi Leningradissa vuonna 1962. Hän oli jo nuorena taiteellisesti lahjakas, ja Leningradin taidekoulusta hän löysi samanmielistä seuraa, joiden kanssa perusti ensimmäiset yhtyeensä 1970-luvun lopulla. Tie tähtiin aukesi 1981 perustetun Kinon myötä.

Kino vuonna 1988. Kuvassa Juri Kasparyan, Viktor Tsoi, Georgi Gurianov, and Igor Tikhomirov
Kino vuonna 1988. Kuvassa Juri Kasparyan, Viktor Tsoi, Georgi Gurianov, and Igor Tikhomirov

Aikaa on, rahaa ei

Vuosina 1982 ja 1983 julkaistut Kinon ensimmäiset albumit äänitettiin pienellä budjetilla vaatimattomassa oloissa, eikä yhtye vielä ollut löytynyt omaa linjaansa. Hienoja kappaleita levyiltä kuitenkin löytyy. Esimerkkinä mainittakoon debyytiltä löytyvä Время есть, а денег нет (Aikaa on, rahaa ei ), joka kuvaa osuvasti yhtyeen tuon hetkistä tilannetta. Kolmannelta albumilta löytyi jo ensimmäinen hitti Последний герой (Viimeinen sankari), jota pidetään yhä venäläisen rockin klassikkona.

Vuosikymmenen puolivälin tienoilla yhtye löysi klassisen tyylinsä. Kehitykseen vaikuttivat huomattavasti länsimaisten esikuvien, ennen muuta Sisters of Mercyn, The Smithsin ja The Curen esimerkki. Linjan löytyessä myös suosio kasvoi ja 1986 julkaistu Ночь (Yö), myi peräti kaksi miljoonaa kappaletta.

Kinomania

Suosion kasvu kulminoitui Kinon hulluun vuoteen 1988, jolloin alettiin puhumaan Kinomaniasta. Albumi Группа крови (Veriryhmä) oli valtava menestys, eikä syyttä. Levyn nimikappale lienee Kinon suurin hitti, ja se onkin tyyppiesimerkki yhtyeen tyylistä – kappaleen keskiössä on Tsoin monotonisen toteava ääni, rumpukoneen sointi ja surumielinen lyriikka:

Haluaisin vain jäädä luoksesi,

vain jäädä luoksesi,

Mutta korkealla taivalla tähdet kutsuvat minua luokseen

Muita albumin hittejä olivat Закрой за мной дверь, я ухожу (Sulje ovi takanani, minä häivyn) ja tunnelmallinen Спокойная ночь (Hyvää yötä).

Läntisten rocktähtien tapaan Tsoi laajensi repertuaariaan myös valkokankaalle. 1987 hänet nähtiin elokuvassa Assa ja 1988 hän oli pääsosassa elokuvassa Neula. Onnistuneiden albumien ja elokuvien myötä Kinon suosio Neuvostoliitossa oli huipussaan. Menestystä haettiin myös ulkomailta. Tsoi vuonna 1988 New Yorkiin asti mainostamaan elokuvaansa ja Kino esiintyi festivaaleilla Ranskassa, Tanskassa ja Italiassa.

Seuraava levy Звезда по имени Солнце (Tähti nimeltä aurinko) jatkoi yhtyeen voittokulkua. Erityisen suosittu tuli kappaleesta Перемен (Muutos) , joka muodostui oleelliseksi osaksi perestroikan soundtrackia.

Muutosta vaativat sydämemme

Muutosta vaativat silmämme

meidän ilomme ja surumme

Muutosta vaativat sydämenne!

Muutosta vaativat silmämme

Meidän naurussamme ja kyyneleissämme

ja suontemme sykkeessä on muutos, me odotamme muutosta!*

Suosio toi mukaanaan myös varjopuolensa. Rocktähteydestään huolimatta Tsoi oli luonteeltaan ujo ja syrjäänvetäytyvä, eikä hän täysin nauttinut huomion keskipisteenä olemisesta.

Kesken kiivaimman suosion yhteen tarina sai traagisen lopun. Latviassa lomailemassa ollut Tsoi kuoli autokolarissa elokuussa 1990, ilmeisesti nukahdettuaan rattiin. Onnettomuuden jälkeen julkaisutiin vielä postuumisti hieno Чёрный альбом (Musta albumi), minkä jälkeen yhtye lopetti toimintansa. Legenda kuitenkin elää yhä.

Tsoi elää

Kuten usein käy, traaginen loppu sinetöi rocktähden aseman legendana. Tsoin perintö elää voimakkaana niin Venäjällä kuin muuallakin entisen Neuvostoliiton alueella. Hänen musiikkia voi yhä edelleen kuulla radiossa, TV:ssä, elokuvissa, baareissa ja urheilutapahtumissa. Hänen musiikillinen perintönsä on myös innostanut muita versioimaan Kinon tuotantoa uudelleen ja uudelleen. Hienoimpia esimerkkejä ovat Polinan Gagarinan coveroima Кукушка (Käki), jonka video on kaikkin aikojen katsotuimpia venäläisiä videoita Youtubessa.

Yhdysvaltalainen indiepop-yhtye Brazzaville puolestaan on tehnyt hienon version Звезда по имени Солнце-kappaleesta.

Kappale Перемен (Muutos) elää omaa elämä protestilauluna, ja sitä onkin hiljattain hoilattu antaumuksella Valko-Venäjän protestien yhteydessä.

Tsoin henkilökään ei ole unohtunut. Esimerkiksi Monetotshka ja Sergei Shrunov ovat maininneet hänet kappaleissaan. Tsoin kuoleman jälkeen Moskovan Arbatille syntyin niin sanottu Tsoin muuri, joka on täynnä muistokirjoituksia ja piirroksia. Myöhemmin vastaavia muureja on ilmestyn muihinkin venäläiskaupunkeihin, samoin kuin esimerkiksi Kiovaan ja Minskiin. Vuosittain uskolliset fanit kokoontuvat muistomerkeille juhlistamaan Tsoin syntymäpäivää 21. kesäkuuta.

Lue lisää:

Huttunen, Tomi. Pietari on rock. Riika: Into Kustannus, 2012.

Vesa Siren. Muutosta! Helsingin Sanomat 18.8.2020. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006606005.html

Alexander Belyayev. Viktor Tsoi: The last hero of Russian rock. Russia Beyond 20.6.2014. https://www.rbth.com/arts/2014/06/20/viktor_tsoi_the_last_hero_of_russian_rock_37605.html

*Suomennos Tomi Huttusen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s