Boris Grebenshikov – Venäjän Dylan

Pietarilainen rockmuusikko Boris Grebenshikov on kiistatta venäläisen populaarimusiikin keskeisiä vaikuttajia. Vuonna 1953 syntynyt Grebenshikov perusti 1970-luvun alussa Akvariumin, josta tuli yksi venäläisen rockmusiikin kulmakivistä. Yhtyeen musiikki oli aluksi lähinnä angloamerikkalaisten esikuvien kopiointia, Jim Morrisonin, David Bowien, Lou Reedin ja Bob Dylanin toimiessa tärkeimpinä vaikuttajina.

Yhtyeen kokoonpano poikkesi huomattavasti länsimaisista normeista, sillä kitaristin, basistin ja rumpalin lisäksi kokoonpanoon kuuluivat sellisti, huilisti ja viulisti. Yhtyeen musiikki olikin voittopuolisesti akustista, mikä oli tyypillistä 1970-luvun neuvostorockille jo pelkästään siksi, että sähkökitaroihin oli äärimmäisen vaikea päästä käsiksi. Kopiointivaiheen jälkeen Akvarium loi akustisen soundinsa pohjalle oman persoonallisen tyylinsä, jota on kutsuttu muun muassa ”vegaaniseksi folk-rockiksi.”

Akvarium vuosimallia 1986. Grebenshikov neljäs vasemmalta.
Akvarium vuosimallia 1986. Grebenshikov neljäs vasemmalta.

1970-luvulla Akvarium keräsi mainetta Leningradin alueella paitsi lukuisilla ilmaiskonserteillaan, myös albumeillaan, joita tuossa vaiheessa sävytti kokeellisuus ja oman suunnan hakeminen. Vuonna 1980 yhtye esiintyi Tbilisissä rockfestivaaleilla aiheuttaen skandaalin homoseksuaaliseksi tulkitun lavashownsa vuoksi. Kohun seurauksena Grebenshikov menetti työnsä, mikä entisestään vahvisti hänen omistautumistaan musiikille. Yhtyeen todellinen kultakausi ajoittuikin 1980-luvulle. Vuosikymmenen aikana Akvarium äänitti kaikkiaan kymmenen albumia, joista monet ovat sittemmin saavuttaneet klassikon aseman. Tuolta ajanjaksolta kannattaa ottaa kuunteluun ainakin levyt Akustika (1982), Radio Afrika (1983), sekä Deti Dekabrja (1983).

Mihail Gorbatšovin liberaalin kulttuuripolitiikan myötä Grebenshikov sai luvan poistua Neuvostoliitosta, ja hän yrittikin läpimurtoa lännessä solmien sopimuksen suuren CBS levy-yhtiön kanssa. Lännessä Grebenshikovia markkinoitiin glasnostin ja perestroikan ilmentymänä ja hän sai osakseen valtavasti huomiota amerikkalaiselta medialta. Lopputulos oli kuitenkin nöyryyttävä – lattea Radio Silence-albumi nousi kaikesta huomiosta huolimatta Billboardin top 200-listalla ainoastaan sijalle 198. Hard rockin ja glam metallin aikakaudella Grebenshikovin dylanmainen ilmaisu kuulosti amerikkalaiselle yleisölle auttamattoman vanhanaikaiselta, eikä asiaa edistäneet hänen banaalit englanninkieliset lyriikkansa.

Katastrofin myötä Grebenshikovin maine myös kotimaassa kärsi kovan kolauksen, mutta vain väliaikaisesti. 1990-luvun alusta lähtien hän on vankistanut asemaan maan rockmusiikin vanhempana valtiomiehenä julkaisten levyjä niin soolona kuin kokoonpanoltaan vaihtelevan Akvariumin kanssa. Seitsemättäkymmenettään käyvä Grebenshikov on yhä voimissaan, mistä osoituksena viime vuosina julkaistut loistavat levyt Sol (2014), Vremja N (2018) ja tänä vuonna päivänvalon nähnyt Znak Ognja.

Akvariumissa, kuten venäläisessä rockissa laajemminkin, lyriikat ovat korostetun tärkeässä asemassa. Venäjällä Grebenshikov tunnetaankin ennen muuta taitavana lyyrikkona. Hänen sanoituksensa eivätkuitenkaan missään nimessä ole helppoja tulkita. Haastavuus johtuu ennen kaikkea hänen tavastaan viitata jatkuvasti aiempaan tuotantoonsa, jolloin tietyt käsitteet kuten ”ruoho” tai ”lasin toinen puoli” ovat kokonaisuudessaan ymmärrettävissä ainoastaan suhteessa aiempaan materiaaliin.

Intertekstuaalisuus ei rajoitu pelkästään hänen omaan tuotantoonsa vaan myös muilla kulttuureilla ja tekstilajeilla on oma tärkeä roolinsa. Grebenshikov onkin usein viitannut niin Dylanin ja Morrisonin tapaisten rocktähtien tuotantoon, kuin myös venäläisiin ja ranskalaisiin runoilijoihin, sekä uskonnollisiin teksteihin.

Eniten Grebenshikovia on vuosien varrella verrattu juuri Dylaniin, eikä suotta. Myös Dylanin kappaleet ovat muodoltaan runollisia, eikä hänelläkään ole ollut tapana selittää lyriikoidensa merkityksiä. Kuten Grebenshikovinkin tapauksessa, nämä seikat tekevät yleisön osallistuminen vaikeaksi – ymmärtääkseen tämänkaltaista ilmaisua vaaditaan yleisöltä vastaavanlaista näkemystä kuin kappaleen esittäjällä, mikä potentiaalisesti karkottaa osan potentiaalisista kuulijoista.

On myös mahdollista, että juuri tulkitsemisen vaikeus on palvellut Grebenshikovin etuja, sillä se antaa jokaiselle kuulijalla mahdollisuuden luoda oma merkityksensä hänen tekstilleen. Tulkitsemista vaikeuttaa entisestään Grebenshikovin symbolinen ilmaisu, jonka suhteen hänen on nähty ottaneen vaikutteita Innokenti Annenskin ja Nikolai Gumilovin kaltaisten 1900-luvun alun runoilijoiden tuotannosta.

Grebenshikov vuonna 2016
Grebenshikov vuonna 2016

Lue lisää

Huttunen, Tomi. Venäläinen Rock: intertekstualisti Boris Grebenshikov. http://www.helsinki.fi/venaja/e-materiaali/mosaiikki/fi1/th1/th1.htm

Huttunen, Tomi & Temirsina, Olesja 2008: Päihdyttävät aineet Boris Grebenštšikovin rocklyriikassa. Idäntutkimus (3), 48–66.

Huttunen, Tomi 2003: Akvarium – venäläinen legenda. Aksentti Musiikkiäänitteiden erikoislehti, (1), 13–17.

Huttunen, Tomi 2012: Pietari on rock. Riika: Into Kustannus.

McMichael, Polly 2010: Uudestisyntynyt Neuvostorock. Idäntutkimus (2) 3–17.

Smirnov, Ilja 1999: Prekrasnyj dilendant. Moskva: Lean.                       

Okko, Antti 2020: Punainen Aalto – venäläisrokkarit Yhdysvalloissa 1986–1991. Pro Gradu Jyväskylän yliopisto https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/69352?show=full&locale-attribute=fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s